Kaksitoistavuotinen Chivas Regal soljuu hitaasti nielusta. Savuinen maku häivyttää aikaisemmin päivällä syömieni ruokien muiston kun istuudun sohvalleni joka ei enää olekaan niin uusi kuin haluaisin mainostaa. On vihdoin maanantai joka on työpaikastani johtuen viikon paras päivä; kaikista hiljaisin ja rauhallisin. Kuuden peräkkäisen pitkän työpäivän jälkeen tuntuu mahtavalta olla laittamatta herätystä puhelimeen ja nukahtaa.
Melkein puoli vuotta hoin itselleni miksi en kirjottanut edellisestä keikasta minkäänlaista kertomusta. Tietysti voin vedota siihen että gazette oli minulle se the juttu ja seuraava oli vain hyvä muisto, kokemus tai jotain. Oikeastaan asian laita ei ollut niin vaan muistelen edelleen tuota päivää pieni hymynkare huulilla. On hauskaa miten elämä kuljettaa. Loppujen lopuksi olen yhä sanaton. Tai en sanaton mutta haluan pitää nämä tapahtumat itselläni arvokkaina muistoina.
Tänään satoi lunta, tai oikeastaan räntää. Töistä ajaessa tuuli tarttui vanhaan japanilaiseen ja pusketti kohti keskikaistaa. Ajoin kotiin. Meidän kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Go a head and tell me something