Koirat

Pöksy

Pikku mehtäläinen

Sekarotuinen
Uros
23.7.2008
i. Mysmarin Reissumies
e. Muska

Minun pikkunen pallukka, oikea sylimallu. Useimpien mielestä enemmän narttu kuin uros. Äärettömän nöyrä ja kiltti, osaa kuitenkin todistaa palliensa olemassaolon tarvittaessa. Ensimmäinen koira joka minulla on alusta asti ollut enkä kadu sitä hetkeä kun päätin että pentueen ainoa kolmivärinen on minun. Herran isä on lapinkoira ja emän puolelta löytyi ainakin vehnäterriä, jotain spanielia ja setteriä. Pöksy opetti kaiken mitä nuoren ja etenkin uroskoiran kanssa tulee toimia. Ohjasti minut koiraharrastuksen pariin, tokoiluun ja match show-touhuihin. Nykyisin vähentyneen ajan takia keskitymme lähinnä mukavaan oleiluun sekä ulkonaliikkumiseen, viimeisen parin vuoden aikana töiden myötä ollaan kokeiltu myös valjakkohommia positiivisin väläytyksin. Hieno koira.




Puntti

Ikuinen pallosankari

Sekarotuinen
Uros (Kastroitu)
09.06.2010
i. Mysmarin Reissumies
e. Lumo

Kun ensimmäinen koirani lähti paremmille maille vanhuutensa takia, en voinut jäädä ilman toista koiraa. Päällimäinen syy oli seuralainen Pöksylle, mutta kyllä siinä oli annettu jo koko oikea käsi koirille, toinen nyt vain oli saatava. Samoihin aikoihin Pöksylle syntyi puolisisaruksia eräälle tutulleni ja siinä sitten sovittiin että yksi pojanpötkylä meille tulisi. Tulevassa kakarassa olisi sitten kolme neljäsosaa lapinkoiraa ja loppu porokoiraa. Kesäkuumilla kurvasi farkku pihaan ja Puntti saapui kotiin. Täysin vastakohta kuin Pöksy, vähän epäluuloinen ja kovapäisempi tapaus joka pallinsa menettikin ettei ego pääse kasvamaan minulle hallitsemattomaksi. Puntti on melkeimpä enemmän ihmisten kaveri kuin muiden koirien ja tavattoman källi hellimisen suhteen, syliin vain on aina välissä päästävä. Hyvä ja aktiivinen kaveri, perustottelevaisuus kunnossa mutta enemmän agilitypoikia. Valjakossakin juoksee mutta ei mitään parasta hommaa, jaksaa viitisen kilometriä ja se on siinä, pitää päästä sohvalle!


Otus

Työpaikalla päivystämässä


Siperianhusky
Uros
xx.07.2014
i. Baron
e. Chanel

Kesällä käväisin työpaikallani sopiakseni seuraavan kauden suunnitelmista. Kuulimpa myös vahinkopennusta joka oli saanut melkeimpä lellikin osan ollessaan ainoa, ei sillä silloin vielä nimeä ollut mutta Otukseksi sanottiin, semmonen outo Otus se olikin, eriparisilmät ja suuret valkeat merkit mustalla pohjalla, herttainen. Kauden alettua se seilasi vähän missä sattuu, sai kasvaa jotta voitaisiin sitten valjakkoon laittaa. Nimikin vakiintui, Otukseksi se jäi. Mutta sitten kun aika tuli, ei jäbällä pää meinannut kestää. Hermostui niin paljon että jarru löytyi paremmin kuin eteenpäinmeno. Annettiin olla ja kasvaa, yritettiin taas samoin lopputuloksin. Huhtikuun 2015 puolella kuulin lauseen ettei ole montaa piikkiä tällä enää kammassansa, kun ei juokse niin ei juokse. Huumorilla heitin että voin sitä kokeilla josko sohvaperunaksi suostuisi. En tiedä oliko ne niin fiksuja sanoja sillä ei mennyt kuin viikko ja harmaan autoni etupenkillä istu heterokrominen sippe. Vein kotiin ja tuumasin että tästähän koira mulle vielä tulee. Ja nyt sitä sitten onkin lauma. Jonain päivänä tämäkin juoksee vielä valjakossa, reenataan rauhassa nyt ensin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Go a head and tell me something