Elämää kun pitäisi kirjoittaa myös ennalta. Sohva kutsuu ja huomisen koepaniikin päättääkin jättää aamulle. Syyllisyys painaa niskaa. Etsi laidunpaikka. Etsi töitä. Etsi aikaa. Tee niin ja näin. Ja sitä kaikkea pystyy kuvaamaan yhdellä sanalla; stressi.
Olen ollut töissä päivä toisensa jälkeen antamatta juuri tilaisuutta levolle. Tottakai haluan saada harjoitteluni pian päätökseen jotta saan hiukan aikaa itselleni ennen viimeisen koulukuukauden rutistusta. Sitten pitäisi kehitellä opinnäytetyölle aihe ja skriivailla se loppuun jotta saisi todistuksen koulusta. Ja pah. Taas puhun tästä samasta asiasta; stressi.
Naurahdin kun katselin opintotarjotintani jonka viimeinkin sain valmiiksi. Viimeiset kolme opintopistettä sain pikkuruisesta kurssitoteutuksesta jonka aihe oli.. Stressi..
Ehkä minä rauhoitun tästä kohta. Minulla on suunnitelmia, minulla on visio. Minulla on haave jonka toteutan varmasti.
Kyllä. Nettisurffailua ja vahvistus asialle. Minä onnistun.
