torstai 23. huhtikuuta 2015

On torstai

Saat lyödä minua nyrkein niin lujaa kuin tahdot eikä se minua satuta.
Mutta kun valitset oikeat sanat, ne saavat minut hetkessä hengiltä.


torstai 16. huhtikuuta 2015

Siperianhusky Reikäpää

Ensimmäinen kerta kun sinuun kiinnitin huomiota oli se talvipäivän hetki kun olit toimiston eteen kytkettynä tikit päässä. Ujo poika joka ei pyynnöstä tullut edes luokse, katseli vain korvat epävarmasti taakse taitettuna. Saikkutapaus. Freddy puri.

''Ei sille hyvää tee yöksi ulos jäädä tuon haavan kans..''

Ja niin minä otin sen kotiini parantumaan. Kuljettiin kaupungilla ja opeteltiin paljon uusia asioita. Ei se osannut aluksi edes ovista kulkea, portaat oli liukkaita eikä niiden logiikka oikein sytyttänyt. Ensimmäinen päivä ja yö vietettiin täsmälleen samassa nurkassa tuijottaen ettei mitään pahaa tapahtunut. Eikä tapahtunut. Vasta neljäntenä päivänä se kävi ensimmäisen kerran minua katsomassa ihan omasta tahdostaan kun istuin tietokoneellani kirjoittamassa, heilauttipa vähän häntääkin.
Käytiin töissä päivittäin jossa odotit että päästään taas kotiin. Ei sinua asiakkaille voinut näyttää tai töihin laittaa kun saavat hepulin kun on tämmöinen reikäpää. Heh. Frankystein.
Hihnalenkeillä sait kuitenkin hölköttää parhaimmillaan kymmentä kilometriä päivässä enkä usko että ikinä olisin moisiin suorituksiin itseä viitsinyt laittaa ilman sinua. Kaupunkikin oli jännä paikka, muistan yhden turistiperheen joka oli ihan ihmeissään miten husky tänne oli eksynyt.
Arpi aukesi vielä tikkienpoistonkin jälkeen joten sain viikon lisäaikaa sinua hoitaa enkä laittanut vastaan, tämä koira oli ottanut jo osan minun sielustani. Ja kun lopulta harjoitteluni loppui ja kevät koitti, tuntui melkein haikealta jättää sinut tarhalle odottamaan. Ensitalvena tulisin takaisin varmasti!

Reikäpää oppi että matolla oli oikein hyvä kölliä
Ja kun syksy koitti, hypin lattiasta kattoon kun kuulin että sesonkiin tarvittaisiin taas työntekijöitä. Siellä se Franky takimmaisessa ketjussa taas istuskeli ja päätin että joka kerta kuin mahdollista niin ajan sillä. Juoksipa mokoma nyt keulassakin Eetun kanssa. Ja sen yhden kerran kun Eetun piti saada vapaata ja keulat oli käytössä tuli se hetki että ajaisinko nyt sitten yksin sillä. Ja sehän meni. Ei se kovin hyvin suuntia osannut mutta olin pojasta ylpeä, on kova homma juosta nuorelle yksin 12:sta koiran letkassa keulassa.

''Siehän teet Frankystä vielä johtajakoiran  
''Elisa onnistuu siinä heti kun aivoja saa jonkinlaisina siirrännäisinä :-))''

Mutta minä en luovuttanut, kerta toisensa jälkeen minä sinut sinne keulaan nakkasin ja eräänäkin päivänä kun sinä siellä taas pönötit, tuli esimieheni sanomaan naljailevasti että ''oletko nyt ihan varma?!''. Mutta siellä se juoksi juuri niin kuin pitikin. Minun poika. 

Nyt on jälleen kevät ja työt ohitse. Franky odottaa minua tarhalla ja kun tänään sitä menen taas katsomaan, halitaan ja kauan. Toiveissa olisi vielä ainakin yksi talvi saada olla sen kanssa ja sanoinkin että jos ikinä tulee hetki jolloin poika jää eläkkeelle niin se tulee minulle. Sitä odotellessa.

Poika opissa Eetun kanssa